Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2020 elämä sellaisena kuin sen aiemmin koulumaailmassakin tunsimme muuttui lähes silmänräpäyksessä koronauutisten myötä. Aluksi tuona kyseisenä päivänä tuli ilmoitus ylioppilaskirjoituspäivien aikaistamisesta muutamien koepäivien osalta niin, että kokeita saattoi joillakin olla jopa päivittäin koko viikon ajan. Kirjoitukset loppuivat siis jo viikkoa ennakoitua aiemmin ja käytännössä tieto tästä tuli ilman minkäänlaista varotusaikaa kaikille Suomen abiturienteille! Näin kävi myös tyttärelleni Lyseon lukiossa.
Lisäksi jo seuraavana maanantaina saimme järkytykseksemme kuulla, että Muuramen lukio siirtyy etäopetukseen vain kahden päivän päästä eli 18.3. ja näin on oleva jopa pääsiäiseen asti. Myöhemmin selvisi, että koko loppukevään olisimme etänä ja ylioppilasjuhlatkin hoidettaisiin virtuaalisesti 30.5.20. Etäyhteyksistä huolimatta tilaisuus oli hyvin lämminhenkinen ja upeasti toteutettu - vain normaalia lyhyempi. Muuramen lukiossa onnistuttiin kuitenkin järjestämään ylioppilasjuhlat elokuun lopussa ja lähes kaikki paikalle tulivatkin, mutta vierasmäärä oli rajattuna viiteen per ylioppilas. Juhlat onnistuivat pahenevasta koronatilanteesta huolimatta erinomaisesti -turvallisuus toki huomioiden. Lyseon lukio perui syksylle suunnitellut ylioppilasjuhlat, joten toukokuun ennakkoon nauhoitettu etälähetys jäi valitettavasti ainoaksi ”juhlaksi” lukion päättäville nuorille. Krista sai kuitenkin mieluisat ja onnistuneet juhlat kotonani Muuramessa, vaikka koronatilanne oli pahenemaan päin ja huolellinen piti olla.
Onneksemme saimme toimia lähiopetuksessa lukuvuoden 2020 alusta aina helmikuun 2021 alkuun asti. Olin tästä todella hyvilläni, sillä olisin jäänyt paljosta paitsi henkilökohtaisesti -aivan kuten kaikki lukiolaiset nuoret ja etenkin ykkösvuosikurssin opiskelijat. Nyt sain todellakin onnekseni tutustua kasvotusten itse kuhunkin ykköseen, opin kaikkien etunimet nopealla tahdilla, sain muodostettua läheisemmän suhteen uusiin opiskelijoihimme kuin jos olisimme heti "kättelyssä” ainoastaan koneen välityksellä olleet yhteydessä (kamerat nuorilla eivät ole oppitunneilla päällä) ja nuoret pääsivät tutustumaan toisiinsa ja opettajiinsa aivan toisin kuin jos kurssit olisi täytynyt opettaa etäyhteyksin. Kaiken lisäksi minun ei tarvinnut suunnitella useita ykkösten kursseja osittain uudelleen arvioinnin suhteen paremmin etäopintoihin sopivaksi; kurssit kun tarjotaan tänä lukuvuonna ykkösille viimeistä kertaa, sillä lukio ottaa käyttöön elokuussa 2021 uuden opetussuunnitelman ikäluokittain.
Kun takaisin etäopintoihin helmikuussa 2021 siirryimme (johtuen yhdestä todennetusta koronasta ja mahdollisesti altistuneiden karanteenipäätöksistä), olinkin jo kyseiset englannin kurssit edellisenä keväänä pitänyt juurikin kyseiseltä osin kertaalleen etänä. Siirtyminen etäopintoihin sujui täten ongelmitta, vaikka toki lisätöitä aiheuttikin ja vaikeutti vuorovaikutusta jossain määrin joskaan ei niin paljoa kuin edellisenä vuonna… Tuolloin epävarmuus ja kaiken suunnittelu aiheutti valtavan stressipiikin varmasti monelle muullekin kollegalleni -etenkin alkumetreillä. Nyt ongelmana oli selvästi isommat ryhmät kuin edellisenä keväänä ja tämä on jo sinänsä valtavan paljon enemmän aikaa vievä asia, jolle ei mitään mahda.
Pääsimme aloittamaan onneksi yllätykseksemme LÄHIOPETUKSESSA talviloman jälkeen, vaikka pääosin Suomi siirtyikin juuri samaan aikaan sulkutilaan! Ihanaa oli maanantaina 8.3. päästä takaisin ”töihin töihin” ja selvästi pienempien ryhmien kanssa työskentelemään. Alkoi tuntua töissä oleminen lähes lomalta ;) Harvinaista herkkua siis englannin isojen ryhmien kanssa yleensä puljatessa.
Nyt täytyy laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että loppukevät saisi mennä lähiopetuksessa ja ylioppilasjuhlat pidettäisiin normaalisti 5.6. Poikani Riku on Muuramen lukion tulevan kevään abiturientti kunhan ylioppilaskirjoituksiin osallistuminen ei esty tulevina viikkoina. Toivon todella, että jokainen kokelas saa terveenä koepäiviin osallistua niin Muuramen lukiossa kuin kaikissa muissakin lukioissa ympäri Suomen.
Etäopiskelussa tämän vuoden helmikuussa oli kuitenkin yksi erittäin ihana puoli. Kaverinani syntymäpäivästäni helmikuun puolivälistä lähtien oli 12-13 viikkoinen kissanpentu Elvis <3 Hän kun nauttii seurastani -yhtä lailla kuin minä hänen- niin hyvinkin suurelta osan herra kehräsi tai nukkui vieressäni, kun etätunteja takkahuoneesta käsin pidin. Kerran kyllä kävi köpelösti, kun eräskin kissa käveli näppäimistön päälle ja onnistui laittamaan lentokonetilan päälle kesken opetusvideon eikä rouva opettaja heti tajunnut mitä oli tapahtunut ;) Internetyhteys opiskelijoihin oli poikki muutaman minuutin ajan ja pakko oli opiskelijoille kertoa totuus, kun yhteyden sain ryhmääni muodostettua. Oh well, all´s well that ends well…
Lopuksi ei muuta kuin että
voikaamme hyvin ja eläkäämme hetkessä nauttien arjen ja työn parhaimmista
puolista. Ja koronalle toivottavasti saamme sanoa hyvästit kesään mennessä
kausivaihtelun ja rokotusten myötä! Good riddance eli ei kyllä tule ikävä!
