Soroptimist International -järjestön 100-vuotisjuhlavuosi on 2021

Maailmanlaajuisen Soroptimist International -järjestön 100-vuotisjuhlavuosi on 2021. Eurooppalaiset Soroptimistit kokkoontuvat 2-4.7.2021 Krakovaan, Puolaan 100-vuotiskonferenssiin juhlistamaan työtään ja pyrkimystään luoda parempi tulevaisuus työtöille ja naisille. Soroptimisti unionit ja klubit eri puolilta Eurooppaa voivat osallistua konferenssin ohjelmaan lähettämällä työstään kertovan posterin juhlanäyttelyyn. 

SI Jyvässeudun posterin teema on pitkäkestoinen yhteistyö Korpilahden teatterin kanssa. Olemme vuodesta 2007 ostaneet teatterin yhden näytöksen kesäisin. Näytöksen tuoton olemme lahjoittaneet tyttöjen ja naisten elämää edistäviin kohteisiin, kuten Keski-Suomen Ensi- ja turvakodille ja Raiskauskriiskeskus Tukinainen ry:lle. Lahjoitettavaa on kertynyt yhteensä 10651 euroa. Lisäksi olemme tukeneet Korpilahden teatterin harrastajatyötä 15700 eurolla. 

Etäkokous - arjessa ja juhlassa syksyllä 2020

SI Jyvässeudun odotettu joulukuun tunnelmallinen pikkujoulukokous muuttui Meet-etäkuukausikokoukseksi.    Osallistujia kokouksessa oli 17. Aluksi kuunneltiin Soivasta joulukalenterista Voxin musikarikuoron esittämä Joulukirkkoon - Kello löi jo viisi.   Omia joulumuistoja jaettiin Sisarille ja hallinnolliset asiatkin käsiteltiin.  Kauniiksi lopuksi Seija Nykänen esitti tunnelmallisen joulurunon. Kuvat nappasi Tiina Pohtola.

Keitä me olemme ja mitä me edustamme?

Soroptimist International on maailmanlaajuinen eri ammatteja, kulttuureja ja maita edustava vapaaehtoisjärjestö. Puolustamme ihmisoikeuksia, rauhaa ja demokraattista päätöksentekoa. Teemme työtä naisten ja tyttöjen elämän, olosuhteiden ja tasa-arvon parantamiseksi.

Suomessa on 53 Soroptimistiklubia, joihin kutsutaan eri ammatteissa toimivia naisia. Si Jyvässeudun klubi on perustettu v. 1981 ja meillä on 25 jäsentä klubissamme.

Viisi tärkeää asiaa Soroptimisteille maailmanlaajuisesti ovat: 1) naisten ja tyttöjen koulutus menestykseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen, 2) taloudellinen riippumattomuus edistää naisten ja tyttöjen voimaantumista, 3) Soroptimistit taistelevat laajalla rintamalla naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa, kaikissa muodoissa esiintyvää väkivaltaa vastaan, 4) Soroptimistit haluavat varmistaa, että naisilla ja tytöillä on riittävästi ravintoa sekä mahdollisuus päästä parhaan mahdollisen saatavilla olevan terveydenhuollon piiriin ja 5) puhdas ja kestävä elinympäristö edistää naisten ja tyttöjen hyvinvointia ja auttaa heitä pääsemään eteenpäin elämässä.

www.soroptimist.fi

www.soroptimistit.fi/jyvasseutu

jyvasseutu@soroptimistit.fi

 

Minna Canthin patsas sai huivin YK:n Oranssit päivät -tapahtumassa 26.11.-10.12.2020

 

YK:n Oranssit päivät-tapahtuma 26.11.-10.12.2020

Jyvässeudun Soroptimistit osallistuivat yhteistyössä Jyväskylän kaupungin ja SI Jyväskylän kanssa YK:n tasa-arvojärjestön UN Women Oranssit päivät-tapahtumaan 26.11.2020-10.12.2020. Oranssit päivät-tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1999 lähtien marraskuun 25. päivänä joka vuosi, www.unwomen.fi/oranssitpaivat.

Kaksiviikkoisen tapahtuman tavoitteena on kiinnittää huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja toimia aktiivisesti sen lopettamiseksi. Aihe on valitettavan ajankohtainen myös Suomessa, jossa joka kolmas nainen on kokenut parisuhdeväkivaltaa. Oranssi on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen väri. Se symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus. Kampanjassa kutsumme kaikki mukaan tunnustumaan ja kantamaan oranssia väriä.

Minna Canthin patsas Jyväskylässä sai kaulaansa oranssin huivin. Lämpimät kiitokset Jyväskylän kaupungin valaistusporukalle ja erityisesti Elisa Hillgrenille, sillä saimme oranssit valot Minna Canthin patsaalle 25.11.2020. Osallistuimme ensimmäistä kertaa YK:n kansainväliseen Oranssit päivät-tapahtumaan, mutta toivomme asialle jatkoa. Toivomme, että ensi vuonna valaisisimme kaupungin julkisen rakennuksen, kuten vaikkapa Teatteritalon. Täten kaupunki olisi mukana maailman kuuluisien rakennusten ja monumenttien joukossa, joita on valaistu, mm. Finlandiatalo, New Yorkin Empire State Building, Kööpenhaminan Pieni Merenneito, Niagaran putoukset, Egyptin Pyramidit.

 

 

Tuija Leena Viirret: Draamaopettaja rakentaa toimivan dialogin osallistujien kanssa

 

Tuija Leena Viirretin ammattiesitelmä 12.11.2020

Tuija Leena Viirret on opettanut lähes 30 vuotta draamakasvatuksen perus- ja aineopintoja Jyväskylän yli­opiston avoimessa yliopistossa. Opiskelijat ovat pääasiassa opettajia, joko jo val­mis­tu­nei­ta, työssäkäyviä opettajia tai opettajiksi opiskelevia nuoria. Ikähaitari on kaksikymppisistä yli kuusikymppisiin ja sukupuolijakauma painottuu vahvasti naisiin. Opettaja- opiskelijat saavat perus-ja aineopinnot käytyään ilmaisutaidon opettajan pätevyyden. Opetustyö tapahtuu iltaisin ja viikon­loppuisin.

 

Ludvig IV:n hallitsijakauden Ranskaan sijoittuva Aurinkokuningas-draama on yksi esimerkki siitä, mi­ten draamassa opitaan roolityöskentelyn kautta. Kyse on siis eläytymisestä tuon ajan elämään eri rooleissa, esimerkiksi: eletään läpi hovin etikettejä kuninkaan hoviväen rooleissa ja sittemmin koetaan kansan osa tehdastyöläisten rooleissa minimipalkalla ja aamusta iltamyöhään työtä tehden. Samalla tavalla voidaan eläytyä mihin tahansa inhimilliseen kokemukseen, jota halutaan draaman keinoin tutkia. Draamassa on siis aina jokin tavoite. Koska kyse on kokemuksellisesta, kokonais­val­taisesta oppimisesta, draamassa opitaan usein niin tietoja kuin taitoja ja se voi olla myös terapeuttista (mutta ei terapiaa!) ja kuntouttavaa. Tavoitteen voisi kuvata myös sanoilla ”mennään hyvää kohti” niin yksilöllisellä, yhteisöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.

 

Draamaopettajan ammattitaitoon kuuluvatkin sekä taiteellinen että pedagoginen osaaminen, eli tieto-taito sekä oppimisesta että teatterista. Draa­ma­opet­ta­juudessa haasteena on keskeneräisyyden sie­tä­minen, sillä kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja draama etenee usein osallistujien luomien tapahtumien pohjalta. Kaikkiaan draamaopettajan on huolehdittava, että ryhmään syntyy ja siinä ylläpidetään luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, sillä draamaopetus, kuten kaikki taidekasvatus, on henkilökohtaistuvaa ja herkästi haavoittuvaa työskentelyä. Kun heittäydytään draamarooleihin ja draaman maailmaan, mukana on myös oma itse. Draamaopettajan vahvuuksiin kuuluvatkin aito dialogisuus, joka sisältää läsnäolon, kunnioituksen ja luottamuksen hyveet. Draamakasvatuksen opintojen myötä opiskelijat kuvaavat muun muassa löytäneensä läsnäoloa ja suvaitsevuutta myös itseään kohtaan sen lisäksi, että ovat saaneet uuden draamallisen tieto-taidon, jota voivat soveltaa omaan opetustyöhönsä. 

Tuija Leenan väitöstutkimuksessa (elokuussa 2020) oli tutkimuskohteena kolmen draamaopettajan käsityksiä draamaopettajan taiteellis-pedagogisessa asiantunti­juu­dessa. Tutkimus käsitteli dialogismia, jota kuvattiin alatutkimuksissa, joiden teemoina olivat kasvotyö, inter­sub­jek­tii­vi­suus ja dialogisuus.  Kasvotyötä käsittelevässä tutkimuksessa analysoitiin, miten draamaopettaja suojaa osallistujien oman itsen ja roolihenkilön kasvoja.  Draamaopetuksessa toimitaan rooleissa ja välillä kaikki yhtä aikaa – niin opettaja kuin osallistujat.  Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten draamaopettaja rakentaa toimivan dialogin osal­lis­tu­jiensa kanssa sekä rooleissa, että ilman niitä.  Osoittautui, että opettajan hienovaraisuus ja kun­ni­oit­tava tapa kohdata osallistujat vapautti heidät luomaan rikkaita ja mielenkiintoisia draamoja tavoit­teellisessa ja turvallisessa ilmapiirissä.

Dialogismi asenteena ja toimintatapana on erot­ta­mattomana tekijänä kaikessa draamatyöskentelyssä.  Vuorovaikutuksen kehollinen ulottuvuus korostuu draamatyöskentelyssä. Ilmeet, asennot ja liikkumisen tavat puhuvat omaa kieltään. Rooleissa luodaan draamaa yhdessä ja eletään samalla roolin kautta draaman tapahtumia.  Tällöin syntyy intersubjektiivisia kokoemuksia, mikä tarkoittaa, että ymmärrys tilanteesta ja sen yhdessä kokeminen on jaettua – paitsi ajattelussa, myös ennen kaikkea kehollisesti ja enimmäkseen tiedostamatta. Näitä kokemuksia kuvataan usein sanoilla ”yhteys”, ”intuitio” tai ”flow”.  Tämä ilmiö nähdään nykyisen neurotieteellisen tutkimuksen kautta ihmisen synnynnäisenä ominaisuutena. Monet fenomenologi-filosofit ovat pohtineet ja ymmärtäneet intersubjektiivisen kokemuksen ilmiöitä ja merkitystä jo viime vuosisadalla. Intersubjektiivisuus selittää kokemuksen syvää perustaa ja kokemuksellisuuden merkitystä oppimisessa.

Draamakasvatuksen, kuten kaiken taidekasvatuksen henkilökohtaisuus ja ko­ke­muksellisuus ovat sisäänrakennettuina taidemuotoon ja ne ovat luovuttamattomia oikeuksia ihmi­syy­teen kasvamisessa.

Draamakasvatus pohjautuu teatteritaiteeseen, eli opetuksessa käytetään teatterin keinoja. Draamassa toimiminen on ikään kuin leikkiä, ja kun kokemuksia ko. leikistä reflektoidaan, eli pohditaan ja keskustellaan yhdessä, mitä kokemuksista voidaan oppia, jotakin voi muuttua osallistujien tiedoissa, ajattelussa ja toiminnassa. Tällainen kehon ja mielen vuorovaikutuksen syvempi ymmärrys kasvatuksessa ja opetuksessa on hyödyllistä jokaiselle opettajalle ja kasvatusalalla toimivalle.