Sorosisaren Tarja Karstusen koronamietteitä
Viime vuonna 2020:
- näin läheisiäni ja ystäviäni vähemmän kuin koskaan aiemmin
- olin vähemmän työpaikallani, mutta tein enemmän töitä kuin koskaan aiemmin
- kukaan lähipiirissäni ei sairastunut pandemiaan, josta olin kiitollisempi kuin koskaan aiemmin, mutta toisaalta murehdin tuntemattomien ihmisten kipuja ja pelkoja enemmän kuin koskaan aiemmin
- liikuin luonnossa koiran kanssa enemmän kuin koskaan aiemmin
Mennyt vuosi on ollut
minulle monilta osin äärirajoilla olemista; ajatukseni, tunteeni ja toimintani
ovat olleet asteikon ääripäissä, ”enemmän tai vähemmän kuin koskaan”. Mutta
toisaalta, onhan aiemminkin ollut leviäviä tauteja, luonnon katastrofeja,
nälänhätää, ilmastonmuutosta ja muita uhkia, jotka aiheuttavat pelkoa, kipua,
sairautta ja kuolemaa. Kyllä, mutta uhkien toteutumisen todennäköisyys minulle
itselleni ja läheisilleni on kuitenkin ollut pieni. Kun taas korona
pandemia... Olenko siis ollut itsekäs vai inhimillinen? Varmasti molempia.
Kuinka paljon paljain silmin näkymätön virus saa aikaiseksi, toimintaa ja tunteita? Kuinka paljon yksi virus koskettaa minua, sinua, Suomea, Eurooppaa, Aasiaa, koko maapalloa? Kaikkihan me olemme tässä ainutlaatuisessa asiassa samassa tilanteessa -todetaan. Kyllä, mutta... kaikkiahan meitä koskettaa myös esim. ilmastonmuutos. Eikö ilmastonmuutos myös sairastuta ja tapa?
Korona pandemian takia ajattelen nyt enemmän kuin koskaan aiemmin asioita, jotka vaikuttavat välittömästi tai välillisesti itseni lisäksi koko maapalloon. Korona pandemian takia myös ymmärrän paremmin kuin koskaan aiemmin, että ajattelullani, toiminnallani ja valinnoillani voin vaikuttaa omalta osaltani koko maapalloa koskettaviin asioihin. Toivottavasti jatkossa myös toimin eri tavalla kuin ennen.
Innokas lenkkikaveri, jota koronahuolet eivät paina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti